Otteita päiväkirjasta:

12.8.2009 Muuttopäivä
En haluaisi muuttaa. Luulin vielä viikko sitten, että haluaisin, koska joudun kolmen viikon ajan jakaa huoneen kahden muun kanssa ja blaa blaa blaa...mutta en enää halua. Kaikki nämä ihmiset on niin kivoja. Ehdin juuri tutustua perheen tyttäreen ja serkku-tyttöön ja nyt joudun lähteä. Tulee hurja ikävä. Etenkin veljeäni Kommandoa (tunnetaan myös nimellä Emmanuel) Kuka nyt piristää mun päivä? Miten mun kommando-koulutsta voidaan jatkaa? Myös mahdollisuus käyttää nettiä kotona katoaa ja mahdollisesti autokin. Toivottavasti myös yskä. Sen takia muutan. Bibi (perheen kissa) ei ole oikein hyväksi mun astmalle. Eihän tämä nyt mikään yllätys ollut, mutta jotenkin ajattelin, että voisin asua täällä.

Veljeni Kommando (kuvassa)

Sunnuntaina kaikki paheni. Astmalääkkeet ei enää auttanut ja jouduin mennä lääkäriin. Isäntä ja Emmanuel vei mut sinne, vaikka täällä oli jo talo täynnä väkeä järjestelemässä isännän syntymäpäiväjuhlia. Sain niin stydit lääkkeet, että en saanut nukuttua kahteen yöhön, kun leposyke huiteli 90:ssä. Siitä ei tule hyvä olo. Myöskään yskä ei kadonnut. No lääkäriähän siinä taas tarvittiin ja kuten arvata saattaa, mun käskettiin kontrolloida ympäristöäni eli ei eläimiä, pölyä eikä savua. Kaksi jälkimmäistä tulee olemaan vaikeita fyysisesti, tämä ensimmäinen henkisesti. Kolmessa viikossa ehtii kiintyä perheeseen hyvin paljon.

Synttärit oli mun aiheuttamasta viiveestä huolimatta hauskat. Tultiin takaisin ja alettiin kokata. Kommandojen kokkikoulu. Ihmiset söi, joi ja tanssi. En ole ikinä ennen ollut juhlissa, joissa "tanssilattia" on täynnä miehiä ja vielä miehiä, jotka osaa tanssia. Hauska paikka tämä.