Sambia on virallisesti kristitty maa. Valtaosa paikallisista kuuluu johonkin kristittyyn seurakuntaan, loput ovat muslimeja tai muiden pienten luonnonuskontojen edustajia. Uskonnottomia ei ole olemassa. Uskonnolla on täten iso rooli imisten elämässä jase näkyy ruokarukouksina, ristiriipuksina, lukuisina kirkkoina ja ennen kaikkea jokapäiväisessä kanssakäynnissä käytävissä keskusteluissa. Viisi tuntia maahan saapumisen jälkeen, vastasin ensimmäistä kertaa kysymykseen: Mihin kirkkoon kuulut?
Jumalan merkitys ihmisten elämässä on selvästi korostunut olosuhteiden vuoksi. Ei ole lainkaan poikkeuksellista kuulla, että jollain on mennyt huonosti; köyhyyttä, työttömyyttä, läheisten menetyksiä, mikä on johtanut alkoholismiin ja vielä huonompaan elämäntilanteeseen. Pelastukseksi on tullut uskonto ja Jumala. Monet sanovat syntyneensä uudestaan löydettyään Jeesuksen ja sitä myötä oikean elämäntien. Alkoholin ja muiden huumausaineiden käyttöön suhtaudutaan aika musta-valkoisesti. Ne jotka ovat joskus olleet "huonoilla teillä" eivät uskoon tultuaan enää koskekaan alkoholiin ja sama pätee usein heidän läheisiinsä. Raamatusta löytyy vastaus kaikkiin elämäntilanteisiin ja sitä seurataan uskollisesti. Se tuo lohtua ja turvallisuuden tunnetta ihmisille, joita koetellaan muullakin kuin maitolitran hinnannousulla. Uskonnolla on tila ja tarve. Lähetyssaarnaajat ovat selvästi tehneet tehokasta työtä sillä evoluutio vs. kreationismi keskustelussa olen vähemmistön edustaja, ensimmäistä kertaa elämässäni.
Valtavirrasta löytyy silti aina vastavirran uimareita. KYP:n toimistolla käytiin eräänä päivänä hyvin kiihkeä ja mielestäni huvittava väittely aiheesta katolinen kirkko ja sen johtajat. Paavi lausuntoineen ei ole kovin suuressa suosiossa paikassa, jossa taistellaan HIV/AIDSia vastaan. Osansa saivat myös katoliset papit kaapuineen: Miksi miehen pitää pukeutua niin isoihin vaatteisiin, että se tarvitsee pikku poikia niitä kannattelemaan. Ostaisi oikean kokoiset vaatteet!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti