Vajaan kuukauden tarkkailun ja varovaisen utelun toloksena, olen alkanut hahmottaa yhteiskunnan ja perheiden rakenteita. Aiemmin mietiskelin paikkaani talossa, enkä syyttä. Asia ei ollutkaan aivan yksiselitteinen. Löysin viisi tekijää, jotka vaikuttivat asemaani perheessä, toisaalta selkeyttäen, toisaalta sekoittaen hierarkiaa. Näitä ovat ikä, sukupuoli, raha, vieraus ja ihonväri, joista kaksi viimeistä aiheuttavat poikkeuksia.
Normaalissa perheessä isä on perheenpää. Tämä asema tulee sukupuolen ja tulojen mukana. Mies tuo leivän pöytään ja vastaa taloudesta yksin. Isännän asema ei ole helppo. Saadakseen vaimon ja perustaakseen perheen, miehellä tulee olla hyvät tulot, sillä hän ei ainoastaan osta ruokaa, vaan miehen tulee myös vaatettaa vaimo ja lapset sekä vastata kaikista heidän tarpeistaan, niin kouluksesta kuin vapaa-ajastakin. En vielä tiedä tarkkaan äidin asemaa talossa, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, sillä en ole vielä päässyt tutustumaan sellaiseen perheeseen. Uudessa kodissani asuu vain naisia, kaksi siskosta ja heidän pienet lapsensa sekä yksi serkkutyttö. Vanhempi siskoksista, minun ikäinen kolmen lapsen äiti, kertoi olevansa asumuserossa miehestään, koska tämä käytti liikaa alkoholia ja he riitelivät koko ajan. Lapset seurasivat äitiä. Edellisen isäntäni puheista olen ymmärtänyt, että on hyvin poikkeuksellista, että mies pitää yksin huolta lapsistaan. Äidin poismenon jälkeen lapset jäävät usein sukulaisten huostaan tai pahimmassa tapauksessa kadulle. Näin isät voivat jatkaa omaa elämäänsä ja mahdollisesti perustaa uuden perheen.
Ensimmäinen perheeni oli siis poikkeuksellinen. Poikien äidin kuoltua isä on ottanut vastuun heistä sekä tyttärestä, jonka äiti asuu toisella paikkakunnalla. Afrikkalaiseen tapaan pakettiin kuuluu myös sisarusten lapset ja sisarukset aina tarpeen tullen. Kun talossa on vain poikia, hierarkian määrää ikä. Nuorin pojista on tällöin alimmassa asemassa ja häntä voidaan jopa pitää talon naisena. Naiseus perheessä ei siis ole tavoiteltava asema. Kun taloon tulee naisia, siivous ja kokkaus vastuu siirtyy automaattisesti heille, ikään ja sukulaissuhteeseen katsomatta.
Entä kun taloon tulee valkoinen, suvun ulkopuolinen, lapsia vanhempi nainen, joka käy töissä ja maksaa vuokraa? Siinäpä kysymys. Aluksi vierauteni vaikutti asetelmaan ja olin melkeimpä isännän rinnalla hierarkiassa. Kun läsnäoloni muuttui normaaliksi ja aloin itsekin tuntea oloni perheenjäseneksi, tilanne oli edelleen kaksijakoinen. Naisena minun olisi pitänyt olla kodinhengetär, kokata ja pyykätä, mutta millä ajalla? Eräänä aamuna yritin mennä auttamaan aamupalan laitossa. Minut häädettiin pois keittiöstä ja veljeni käski minun vain mennä valmistautumaan töihin lähtöön. Silloin ymmärsin asemani.Koska isännän tavoin lähdin joka aamu töihin ja toin rahaa taloon, myös minä olin talon leivän tuoja ja siksi asemani vakiutui hierarkiassa isännästä seuraavaksi. Jos en olisi valkoinen ja suvunulokpuolinen, naiseuteni olisi saattanut edelleen vaikuttaa asemaani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielenkiintoista. Itse olen usein ajatellut, että jos/kun itsellä on joskus etvoilu tmv. edessä tällainen oman aseman määrittely tai hakeminen on varmasti iso kysymys, joka mietityttää paljon.
VastaaPoistaMitä kautta muuten olet näitä asuntoja saanut? Onko kyseessä KYP:n työntekijöiden tuttuja tms? Vieläkö olet käynyt vierailuilla siellä edellisessä perheessä? :)
Pahoittelut, etta tama vastaaminen vahan kestaa. Anni ja Minttu varmaan kertoo teille minkalaista juoksua mun viime viikot on olleet.
VastaaPoistaEnsimmainen isantani oli yksi KYP:n hallituksen jasenista ja nykyinen perheeni koostuu hanen kahdesta siskontyttaresta ja heidan lapsista. Suurin osa ihmisista joiden kanssa vietan aikaa on tai on ollut tavalla tai toisella kytkoksissa KYP:iin.
Nykyisessa perheessani olen sisko tai tati, riippuu kenelta kysytaan. Asema naisten kesken on paljon helpompi maarittaa. Olemme siskojeni kanssa suurinpiirtein samanikaisia ja vaikkei minulla olekaan lapsia, asema tatina on ihan vastaava kuin siskojenikin. Perheessa asuu myos kotiapulainen, joten toissakayvien ei tarvitse paljoa kotitoista stressata.