Pölyä, tomua ja sekamelskaa

Vuorokauden valvomisella saavutettu väsymys ei ole ehkä paras tila astua uuteen maahan,etenkään maahan, jossa aikoo asua seuraavat puoli vuotta. Olen siis päässyt turvallisesti perille Lusakaan ja minut on otettu lämpimästi vastaan paikallisessa järjestössä Kanyama Youth Programissa eli KYP:ssä. Lentokoneesta ulosastuessa vastassa oli kova, mutta lämmin tuuli, kuiva ja ehkä vähän karumaa sekä suloinen koululaiskuoro laulamassa tervetuliaislaulua kaikille maahantulijoille. Ei voinut olla hymyilemättä. Kaksi koulun opettajaa bongasivat harhailevan haamun lentokentän ovelta ja niin alkoi matka ilman kuljettajaa, liikenneympyröitä vääräänsuuntaan. Päätin katsella vain maisemia, niin kuin Turkissa olin oppinut. Pikkuhiljaa liikenne lisääntyi, torvet alkoi soida ja matka pysähdellä. Oli saavuttu keskustaan. Vasta illemmalla samaa ruuhkaa ja keskellä katua kulkevia katukaupustelijoita ihmetellen tajusin, ettei hieman ahdistavalta tuntunut katukuva ollut paha mitensattuu ajavien autojen takia, vaan niiden ihmisten paljouden. Kaikki menossa erisuuntiin autojen seassa välillä kummallisesti mulkaissen nähdessään valkoisen pääni autonikkunassa. Olen ainoa ja siihen pitää tottua. Itse totun varmaan nopeasti siihen, että ympärillä on pelkkiä tummia ihmisiä, koska enhän itse näe kuinka erilainen olen. Mutta ne muut näkevät.
Koulun piha hurjasti tuulessa pöllyävän tomun ja korjausta odottavien autojen koristamana tuntui aluksi hieman vieraalta työympäristöltä. Kierroksen aikana mielessä kävi useamman kerran, että mitä ihmettä minä täällä teen? Aionko oikeasti jäädä tänne? Kenen idea tämä oli? Mutta sittenhuomasin sen mistä olin niin paljon etukäteen kuullut. Sambialaisten ystävällisyys ja lämminhenkisyys. Ehdin istua toimistossa hädin tuskin 10 minuuttia, kun sihteerinä toimiva tyttö ehdotti, että hän voisi kysyä äidiltään, jos voisin muuttaa heille asumaan, ettei minuntarvitsisi asua kolmea viikkoa hostellissa, niin kuin oli suunniteltu. 15 minuutin kohdalla alkoi jo tuntua kotoisalta ja ajatus täällä työskentelystä suorastaan mukavalta. Kodista ei tee kotia paikka, vaan ihmiset, tuumasimme yhden sedän kanssa teetä siemaillen.